Tätä vuotta on hieman jäljellä. Voimme pian arvioda tarkemmin vuotta 2011. Joka tapauksessa siinä on paljon hyvää. Palataan tarkempaan arvioon myöhemmin. Ajatellaan nyt tulevaa vuotta 2012.
Ensinnäkään en suostu synkistelemään tilannetta. Joskus tuntuu, että meillä suomalaisilla on vallalla ajatus, että nyt menee tosi huonosti, mutta onneksi tulevaisuudessa menee vieläkin huonommin. On tosiasia, että taloudelllinen tilanne Euroopassa on sekava. Paljon mahdollista, että se ei selkeäksi kovin nopeasti muutukaan. Vai onko ”sekavuus” pysyvä tila? Voimme toivoa ja uskoa, että tilanne ei menisi ainakaan huonompaan suuntaan. Toinen asia on kilpailun kiristyminen. Meidänkin alalla on kova kilpailu niin kuin lähes kaikilla muillakin aloilla. Markkinatalouteen kuuluu kilpailu. Parempaa järjestelmää ei ole tarjolla. Välillä tuntuu, että pelisäännöt ovat huonoja tai niitä ei ole. Kilpailu sinänsä on meidän kaikkien etu. Ennenkaikkea asiakkaitten. Sitä paitsi kilpailu on mukavaa. Se kuuluu elämään.
Niin meillä kuin muissakin yrityksissä on mietitty ja mietitään tavoitteita vuodelle 2012. Tavoitteiden pitää olla tavoittelemisen arvoisia. Ihmisten tulee tuntea tavoitteiden saavuttaminen mahdolliseksi. Kun ympäristötekijät ovat usvaiset, niin tavoitteiden asettaminen on vaikeaa. Voisiko ajatella: mitä me niistä, kun ei ole näkymiä? Mitä me tavoitteista? Tulee, mitä tulee. Minusta tuntuu, että ainakin meidän tapauksessa, tavoiteltavaa pitää olla. Näkymät ovat usvaisia, mutta usvaisellakin kelillä matka jatkuu. Asetamme tavoitteita ja tavoittelemme markkina-aseman vahvistumista vuonna 2012. Tämä vaatii meiltä paljon. Tämä antaa meille paljon.
Il est difficile de prédire l’avenir. Heureusement. Ce serait une situation effrayante si l’être humain le savait avec précision. Pour l’individu, et peut-être par ricochet pour l’entreprise, le plus difficile est peut-être d’être dans le présent. Nous ressassons le passé ou nous vivons dans le futur. Je pense que l’être humain doit avoir des objectifs et des visions, comme je l’ai déjà dit. Fouiller excessivement le passé ne sert à rien. Vivre constamment dans le futur ou dans le passé n’est pas bon. Je le sais. Je vis souvent dans le futur. Ce serait formidable que je puisse, que nous puissions, vivre davantage et plus intensément dans le présent. L’an prochain, je chercherai à atteindre mes objectifs en vivant davantage dans le présent. Voilà pour moi un objectif personnel qui vaut la peine d’être poursuivi. Cela me demandera beaucoup. Cela m’apportera beaucoup.
En vous souhaitant une excellente fin d’année,
Jukka Krogerus
Toimitusjohtaja
jukka.krogerus@dimex.fi