Aamukahvit meni väärään kurkkuun kun huomasin päivämäärän.
Koko viidenkymmenen kilometrin automatka työpaikalle meni pohtiessa ja pelätessä mitähän tänään tapahtuu. Siinä samassa tuli sitten kerättyä perään pitkä jono muita autoilijoita kun köröttelin turvallisesti ja onnettomuutta vältellen kahdeksaa kymppiä. Oli nimittäin vaihtuneet jo kesärajoitukset.
Onko se tosiaan epäonnen päivä?
Joidenkin tutkimusten mukaan se on turvallisempi, kun muut perjantait. Kolareita ja onnettomuuksia raportoidaan vähemmän kun tavallisena perjantaina. Tosin taas autovarkauksia raportoidaan silloin enemmän. Kannattaa siis körötellä tientukkona. Harvoin sitä autoa on suoraan ajosta varastettu.
Olipa niin tai näin niin monet sitä päivämäärää pelkäävät. Itsekin se tulee näköjään aina huomioitua.
Valmistautumisen grande epäonneen voi aloittaa viimeistään silloin kun kuukauden ensimmäinen päivä on sunnuntai. Silloin nimittäin perjantai on 13. päivä. Joka vuosi epäonnen päivä saapuu ainakin kerran ja enimmillään niin voi sattua kolme kertaa.
Il est probable qu’un grand nombre de Finlandais (hommes, et femmes aussi) se souviennent pourtant du dernier vendredi 13 pour une toute autre raison que la malchance. La dernière fois qu’il est tombé le 13.5.2011, un tout nouveau concept a été lancé pour les Finlandais :
ILMAVEIVI!
Granlundilla oli kaikki mahdollisuudet epäonnistua huikeassa yrityksessään päivämäärää myöten mutta niin vain edettiin finaaliin saakka tunnetuin seurauksin.
Tämä epäonnen päivämäärä on aikoinaan syntynyt kahden taikauskoisen käsityksen yhdistymisestä: perjantai on huonon onnen päivä ja 13 on huonon onnen numero.
Peut-on en conclure que tous les autres jours restants de l’année, soit les jours 362 à 364, sont des jours de chance ?
On l’espère en tout cas très fort, ne serait‑ce que pour le succès de l’équipe de Finlande aux Championnats du monde.
Pitäähän tähänkin yksi poikkeus olla. Ranskalaiset. Ranskassa kyseistä päivää ei pidetä huonon onnenpäivänä ja se on kyllä ihan sama. Ne ei tiedä ilmaveivistä mitään ja aurinkokuningaskin tuo niille muuta mieleen kuin Aurinkokuningas Tamminen meille Suomalaisille.
En écrivant ces lignes, m’est revenue à l’esprit l’expression : « Un mal pour un bien. »
Mitähän tässä enää uskoisi? Sulkeudun pohtimaan tätä asiaa turvatakkiin pukeutuneena ja sinivalkoisen loppulausunnon annan Suomen voitettua MM –kultaa.
Torilla tavataan.
-Petteri Tirkkonen-