Vuosi sitten keskustelu kulki suurin piirtein näin: "Taitaa olla tämä vuosi rauhallisemman kasvun vuosi". Muualla saattaa mennä huonostikin, mutta ei meillä Suomessa. Dimexissä kauppa kävi suhteellisen hyvin. Oli siinä mukana aimo annos tuuria, sillä ennakoimme tulevaa ja teimme voimakkaita tekoja tilanteen muuttamiseksi. Se muuttuikin. Tällä tavoin saimme aikaan tulosta vuonna 2008 ja sitä kautta perusta vahvistui vuoteen 2009.
Vielä viime elokuu ja syyskuu olivat myynnillisesti tosi hyviä kuukausia. Sitten lokakuusta lähtien myynti ei ole ollut plussavoittoista. Alkusyksystä vielä uskottelin itselleni, että kun tehdas on hyvin lähellä 5-tietä, taantuma tekee meidän kohdalla mutkan. Ei muuten tehnyt. Osui kohdalle.
Lokakuussa tuli ymmärrys, että tilanne tosiaan pahenee päivä päivältä. Ensin tuli mieleen: ”Voi pentele, näinkö tässä taas kävi ja miksi”. Seuraava ajatus oli, että PERIKSI EI ANNETA. Sitten ajattelin, että onneksi meidän yrityksen perusta on vahva. Olemme jaksaneet tehdä kehitystyötä vuosien mittaan. Meillä on vastaanottokykyä.
Je ne suis pas la bonne personne pour détailler les causes de la récession. Je peux toujours essayer. Je suis un homme finlandais. Les règles du jeu n’étaient sans doute pas tout à fait au point sur les marchés financiers mondiaux ? Ou bien n’y en avait-il tout simplement pas ?
Un jour, une personne de mon entourage m’a demandé si tout devait toujours être une lutte aussi intense. L’automne dernier, je me suis dit que, heureusement, nous avions dû nous battre dur. Sinon, nous ne nous en serions pas sortis. Cela dit, on peut aussi se battre en souriant. J’ai reçu le prix du sourire en deuxième année de collège, mais pas pour mon sourire : sans doute pour mon ironie.
Dans mon prochain texte, je raconterai comment nous nous sommes adaptés à cette époque. Quelle époque, tout de même. Mais nous ne lâchons rien !
Bonne fin de mois de mars,
Jukka Krogerus
directeur général
P.S.
Homman nimi: otathan yhteyttä, kun siltä tuntuu.
jukka.krogerus@dimex.fi