Vuosi sitten keskustelu kulki suurin piirtein näin: "Taitaa olla tämä vuosi rauhallisemman kasvun vuosi". Muualla saattaa mennä huonostikin, mutta ei meillä Suomessa. Dimexissä kauppa kävi suhteellisen hyvin. Oli siinä mukana aimo annos tuuria, sillä ennakoimme tulevaa ja teimme voimakkaita tekoja tilanteen muuttamiseksi. Se muuttuikin. Tällä tavoin saimme aikaan tulosta vuonna 2008 ja sitä kautta perusta vahvistui vuoteen 2009.
Vielä viime elokuu ja syyskuu olivat myynnillisesti tosi hyviä kuukausia. Sitten lokakuusta lähtien myynti ei ole ollut plussavoittoista. Alkusyksystä vielä uskottelin itselleni, että kun tehdas on hyvin lähellä 5-tietä, taantuma tekee meidän kohdalla mutkan. Ei muuten tehnyt. Osui kohdalle.
Lokakuussa tuli ymmärrys, että tilanne tosiaan pahenee päivä päivältä. Ensin tuli mieleen: ”Voi pentele, näinkö tässä taas kävi ja miksi”. Seuraava ajatus oli, että PERIKSI EI ANNETA. Sitten ajattelin, että onneksi meidän yrityksen perusta on vahva. Olemme jaksaneet tehdä kehitystyötä vuosien mittaan. Meillä on vastaanottokykyä.
Jag är inte rätt person att reda ut orsakerna till recessionen. Jag kan ändå försöka. Jag är en finsk man. Spelreglerna på de globala finansmarknaderna var nog inte helt hundraprocentiga? Eller fanns det ens några?
En gång sa en person i min närhet till mig att måste det där jobbet hela tiden vara så hårt slit. I höstas tänkte jag att tur att det har varit hårt slit. Annars skulle vi inte klara oss. Fast man kan också slita med ett leende. Jag fick ett leendepris i andra klassen i mellanskolan, men inte för att jag log. Antagligen för min ironi.
I min nästa text berättar jag hur vi har anpassat oss till dessa tider. Oj, dessa tider. Men vi ger inte upp!
Ha en fortsatt fin mars,
Jukka Krogerus
verkställande direktör
P.S.
Homman nimi: otathan yhteyttä, kun siltä tuntuu.
jukka.krogerus@dimex.fi